On olemassa kaksi tapaa rakentaa jotain.
Ensimmäinen on turvallinen. Se seuraa sitä, mikä jo toimii. Katsoo, mitä muut tekevät, ja tekee saman – ehkä hieman paremmin, ehkä hieman eri tavalla, mutta silti riittävän tutusti, jotta kukaan ei hätkähdä. Se on nopeampi tie. Selkeämpi. Usein myös palkitsevampi ainakin alussa. Toinen tapa on hiljaisempi. Se ei lähde siitä, mitä muut tekevät. Se lähtee siitä, miltä jonkin pitäisi tuntua. Siitä, että jokin ei tunnu oikealta sellaisenaan, ja sitä alkaa muokata – vähän kerrallaan – ilman varmuutta siitä, ymmärtääkö kukaan lopputulosta.
Freyona syntyi jälkimmäisestä. Ei yhdestä ideasta, vaan monesta pienestä havainnosta. Siitä, että jotkin tuotteet näyttivät vääriltä. Liian kirkkailta, liian kevyiltä, liian… helpoilta. Siitä, että estetiikka ja tunne eivät kohdanneet. Että jokin, minkä piti olla vahvaa, näytti leikiltä. Ja ehkä vielä enemmän siitä, että vaihtoehtoa ei oikein ollut.
Kun kaikki eivät ymmärrä
Alussa se ei tunnu miltään suurelta. Se tuntuu lähinnä valinnoilta. Poistaa yksi tuote. Jättää toinen lisäämättä. Valita kuva, joka ei ole räikein – vaan hiljaisin. Mutta jossain vaiheessa huomaa, että on rakentamassa jotain, joka ei sovi mihinkään valmiiseen muottiin. Ja silloin alkaa se vaikeampi osa. Koska kun tekee jotain, mitä kaikki eivät ymmärrä, joutuu hyväksymään myös sen, että kaikki eivät tule koskaan ymmärtämään. Että osa katsoo ja ohittaa. Osa ei pysähdy edes hetkeksi. Se voi tuntua välillä siltä kuin puhuisi tyhjään tilaan.
Varsinkin silloin, kun ympärillä kaikki muu on nopeaa. Reaktiot tulevat sekunneissa. Päätökset tehdään yhdellä silmäyksellä. Kaikki on optimoitu niin, ettei kukaan jää miettimään liian pitkäksi aikaa. Freyona ei toimi niin. Se ei yritä olla nopea. Se ei yritä olla helppo. Se ei yritä miellyttää heti. Ja se tarkoittaa, että sen ymmärtäminen vie aikaa.
Ne, jotka jäävät
Mutta siinä on myös jotain muuta. Kun joku pysähtyy, se ei ole sattumaa. Kun joku selaa pidempään, se ei ole vahinko. Kun joku palaa takaisin, se ei ole erehdys. Se on tunnistamista. Ei välttämättä sanoilla, vaan tunteella. Jokin tuntuu oikealta, vaikka sitä ei osaisi heti selittää. Ja se riittää.
Freyona ei tarvitse kaikkia. Se ei ole rakennettu sitä varten. Se on rakennettu niin, että ne, jotka jäävät, jäävät syystä. Ja se muuttaa kaiken. Silloin kyse ei ole enää määristä. Ei klikkauksista, ei nopeista voitoista. Vaan siitä, että jokainen oikea ihminen, joka löytää perille, löytää jotain, mikä tuntuu siltä kuin sen olisi pitänyt olla olemassa jo aiemmin. Ehkä siksi tämän rakentaminen tuntuu välillä ristiriitaiselta.
Se on hidasta maailmassa, joka palkitsee nopeuden. Se on hiljaista maailmassa, joka palkitsee äänekkyyden. Se on rajattua maailmassa, joka yrittää olla kaikkea kaikille. Juuri siksi se tuntuu oikealta. Koska kaikki ei ole tarkoitettu kaikille. Eikä niin tarvitsekaan olla. Kun sen hyväksyy, jokin muuttuu. Ei tarvitse enää selittää kaikkea auki. Ei tarvitse tehdä kompromisseja, jotta joku muu ymmärtäisi paremmin.
Riittää, että ne, joiden kuuluu ymmärtää… ymmärtävät.
-FB